Rakentamisesta ennen 1900-lukua

Tässä artikkelisarjassa kerron rakentamisesta entisaikaan ja nykyään. Pääpaino on rakentamisella Suomessa. Rakentamisessa on tapahtunut vuosien varrella runsaasti muutoksia, niin materiaaleissa, työtavoissa kuin lainsäädännössä. Tarkastelen artikkeleissani näitä muutoksia. Käyn myös läpi eri aikakausille tyypillistä rakentamista, ja niihin kohdistunutta kritiikkiä. Viimeisessä artikkelissa käyn lyhyesti läpi miltä rakentamisen tulevaisuus näyttää Suomessa.

Puurakentaminen on Suomessa suosittua

Ennen rakentaminen oli pitkälti puurakentamista. Erityisesti Suomessa, jossa puuta kasvaa erittäin paljon, puurakentaminen on ollut suosittua. Suomessa on erittäin vähän sellaisia ennen 1800-lukua rakennettuja rakennuksia, joita ei olisi tehty puusta. Puuta käytetään edelleen rakennusmateriaalina, ja hyvälaatuinen puu on usein erittäin kallista. Kaupunkien keskustoissa rakennukset ovat kuitenkin useimmin betonitaloja.

Kuuluisia puutaloalueita Suomessa ovat muun muassa Porvoo, vanha Rauma ja Puu-Käpylä. Puukaupungille tyypillistä on tiheä rakentaminen ja kapeat kadut. Puu on kuitenkin sellainen materiaali, jossa tulipalo pääsee leviämään erityisen helposti ja nopeasti. Kuuluisana esimerkkinä historiasta on Suomen entisen pääkaupungin Turun palo. Turun palo oli Turun melkein kokonaan syyskuussa 1827 tuhonnut kaupunkipalo. Myös moni muu suomalainen puutalokaupunki, kuten Oulu ja Pori, on palanut pahasti useaan kertaan.

Savupirtit ovat oiva esimerkki maamme talonpoikaisrakentamisesta

Tyypillinen esimerkki suomalaisesta talonpoikaisrakentamisesta on perinteinen savupirtti, jossa saattoi asua suurikin perhe hyvin pienessä tilassa. Muita perinnerakentamisen rakennustyyppejä ovat aitat, ladot ja saunat. Monesti samassa pihapiirissä saattoikin olla lukuisia eri tarkoitukseen rakennettuja taloja.

Talonpoikaisarkkitehtuuria on edelleen nähtävissä erityisesti Pohjanmaalla.

Miksi sitten puurakentaminen on ollut Suomessa niin suosittua? Yksi merkittävä syy tähän on tietysti puun erinomainen saatavuus verrattuna moniin muihin maihin. Puurakentaminen on myös perinteisesti ollut edullisempaa ja helpompaa verrattuna muihin materiaaleihin. Suomen ilmasto myös sopii varsin hyvin puurakentamiseen, puutalot säilyvät viileässä paremmin kuin kuumassa ilmastossa, eivätkä lämpimimmissä maissa viihtyvät, puutaloja tuhoavat termiitit ole haittana Suomessa.

Turun palon jälkeen kaupunkien paloturvallisuuteen on alettu kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota

Turun palo vaikutti voimakkaasti siihen, että erityisesti kaupungin keskustoihin rakennettiin pääasiassa kivitaloja ja paloturvallisuuteen kiinnitettiin eri tavalla huomiota kuin ennen. Toinen 1800-luvulla rakentamiseen vaikuttanut tekijä oli se, että Suomi oli Venäjän vallan alla. Näin ollen venäläinen rakennustapa ja – tyyli alkoi vaikuttaa merkittävästi rakentamiseen Suomessa.

Kansallisromantiikka on jättänyt jälkensä maamme arkkitehtuuriin

Kansallisromantiikka oli näkyvää suomalaisessa arkkitehtuurissa 1800- ja 1900- lukujen vaihteessa. Siinä pyrittiin yhdistämään moderni rakennustekniikka ja perinteiden kunnioittaminen. Luonnonmateriaaleja suosittiin, erityisesti Suomesta löytyvää luonnonkiveä. Koristelussa käytettiin runsaasti luontoon liittyviä aiheita. Tunnettuja kansallisromanttisen tyylin edustajia olivat Eliel Saarinen ja Lars Sonck.

Keskiaikaisia rakennuksia on säilynyt Suomessa vähän

Suomessa on varsin vähän jäljellä keskiaikaisia rakennuksia. Suomessa vielä nykyään olevia keskiaikaisia rakennuksia ovat erityisesti kirkot ja linnat, esimerkiksi Turun linna ja Turun tuomiokirkko. Turun tuomiokirkko on tunnetuin Suomen keskiaikaisista rakennuksista – se rakennettiin ensin puusta ja muutettiin sitten kivikirkoksi.

Keskiaikaisten rakennusten vähyys onkin merkittävä ero verrattuna moneen muuhun eurooppalaiseen maahan. Esimerkiksi monet Italian kaupungit tai vaikka Tsekin Tasavallan pääkaupunki Praha ovat tunnettuja keskiaikaisesta arkkitehtuuristaan. Myös Tallinnan vanhassa kaupungissa on runsaasti keskiaikaisia rakennuksia. Useita suomalaisia kaupunkeja dominoikin nykyään 1960–1970-luvun rakennukset, ja usein suomalaisia kaupunkeja ei pidetäkään erityisen kauniina arkkitehtonisesta näkökulmasta katsottuna. Monien mielestä entisajan suomalaiset kaupungit, joissa puurakennukset olivat hallitsevassa asemassa, olivatkin nykyisiä kaupunkeja kauniimpia. Suomi markkinoikin itseään enemmän luonnon kautta.