Tulipa jokunen vuosi sitten ostettua Suomen vilja-aitan alueelta Loimaalta, metsän reunasta kaunis vanha maalaistalon pihapiiri rakennuksineen. Pihapiirin koko oli noin hehtaari, ja siihen sisältyivät 1800-luvulta peräisin olevat hienot vanhat rakennukset – suuri keltainen päärakennus, vanha punainen väentupa josta oli tehty jo aiemmin saunarakennus, iso punamullattu riihi sekä pienempi sellainen lammen rannassa.
Isossa riihessä oli vanha harmaa pärekatto varmaankin jo monen vuosikymmenen takaa. Katon huomattiin jo ensimmäisenä kesänä vuotavan kovemmilla sateilla, ja tarkemmin sitä tutkittaessa todettiin osan päreistä olevan irronneen ja kadonneen vuosien saatossa vaikkei varsinaista reikää ollutkaan. Ja loputkin päreet tuntuivat olevan kohtalaisen haurastuneen oloisia, joten oli vaan ajan kysymys koska ne antaisivat periksi.
Jostain kantautui korviin vinkki että jotkin ammatilliset oppilaitokset olivat järjestäneet pärekattokursseja, ja asiaa googlettamalla löydettiinkin linkkiä henkilöön joka tällaisia kursseja järjesti. Matkaa oppilaitokseenkaan Novidaan ei tulisi kuin reilu satakunta kilometriä. Otimme tähän opettajaan yhteyttä, ja siitähän sitten alkoi hahmottua katon uusimisprojekti. Toimintatapa olisi seuraava: työvoima tulisi oppilaitoksesta ja me hankkisimme päreet ja muut tarvittavat tarvikkeet kuten rakennustelineet, pärekattonauloja, ja muita tarvittavia [työkaluja:https://www.kellfri.fi/. Majoittaisimme ja ruokkisimme opiskelijat.
Kattopäreet tilattiin perinnerakentamiseen keskittyvästä kaupasta, ja kaikkiaan niitä tuli tähän reilun viidenkymmenen neliömetrin suuruiseen kattoalaan kaksi trukkilavallista. Aikamoinen määrä tiukkaan niputettua puulastua. Nauloja ostettiin useampi laatikko, ja niitähän menikin melkoinen määrä, mutta opettaja osasi onneksi antaa arviota määrästä, muuten olisi niitä varmasti jouduttu noutamaan lisää kerran jos toisenkin.
Alkajaisiksi tilasimme vanhaa kattoa purkamaan rakennusmiehen, joka pudotteli vanhat päreet alas katolta, ja niistä osa hajosikin likimain tomuksi irrotettaessa. Päreitä oli kuitenkin useampi kerros, joten vallan mainiosti ne kyllä olivat ajan patinaa kestäneet. Päreiden irrotuksen jälkeen havaittiin, että niiden alla olevat ruodelaudat olivat osittain menneet huonoksi kohdista, joissa katto oli vuotanut, joten niitä jouduttiin uusimaan osittain. Onneksi katon tukirakenteet, vanhat hirret, olivat säilyneet vahingoittumattomina.
Tämän jälkeen saapui paikalle noin viidestä miehestä koostuvat opiskelijaryhmä opettajansa johdolla. He asettuivat taloksi, pystyttivät rakennustelineet, suunnittelivat työn ja sitten kapusivat katolle. Päreiden asettelu ja naulaaminen aloitettiin alareunasta. Asetettiin päre, naulattiin kiinni, sitten toinen limittäin päälle, naulattiin kiinni ja vielä kolmas joka naulattiin myös kiinni. Eli kaikkiaan päreitä tuli kolmeen kerrokseen per kohta. Pärekattoonhan ei laiteta aluskatetta ruodelautojen päälle, vaan useammalla pärekerroksella varmistetaan veden läpipääsemättömyys ja katon kestävyys. Aika mielenkiintoinen tapa, kuitenkin kyseessä oli millien paksuiset puulastut ilman nykyisin käytettäviä kemikaaleja tai muita suoja-aineita.
Melkoisen hidasta oli katon valmistuminen, ja työ eteni hitaasti mutta varmasti. Miehet työskentelivät yhtaikaa katon molemmilla lappeilla, ja kun tekijöitä oli kuitenkin useampi, ja osa oli alhaalla kantamassa naputeltavaa katolla työskenteleville. Kaikkiaan katon peittämiseen uusilla päreillä kului kolmisen työpäivää useammalta rakentajalta. Yhdeltä mieheltä aika olisi ollut moninkertainen, eli hidasta puuhaa pärekaton teko kaikkiaan kyllä on. Tämä laittoikin miettimään, että ennen vanhaan, kun näitä on paljon taloihin rakennettu, niin kyllä talkoovoimalla on ollut tärkeä rooli jotta valmista ollaan saatu aikaan.
Lopputulos oli todella hieno! Uusi katto istui vanhan pihapiirin vanhaan rakennukseen kuin valettu, ja nyt muutaman vuoden jälkeen katon jo harmaannuttua ei sitä uudeksi edes uskoisi. Opettaja lupasi että käsittelemättömänä pärekatto kestäisi vähintään kolmekymmentä vuotta, ja hyvänä se on säilynytkin ainakin nämä vuodet, mitä nyt kovimmilla myrskyillä on ihan jokunen yksittäinen päre katolta irronnut.
